ITSENÄINEN SELVIYTYMINEN - VAMMAISPOLITIIKAN HAASTEET ________________________________________ 2 Vammaispalvelut ja kehitysvammaisten erityishuolto Kuljetuspalvelut Kunta järjestää vaikeavammaiselle henkilölle kuljetuspalveluja työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen ja virkistymisen vuoksi, jos hänellä on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa eikä hän vammansa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä. Henkilölle saa tarvitessaan myös saattajan. Työ- ja opiskelumatkojen lisäksi hän voi tehdä vähintään 18 matkaa kuukaudessa omassa tai lähikunnassa. Kuljetukset järjestetään pääosin taksilla; yhteiskuljetukset ja palvelulinjat ovat myös yleistymässä. Kuljetuksesta asiakas maksaa saman maksun kuin julkisessa liikenteessä. Tulkkipalvelut Kunta järjestää maksutonta tulkkipalvelua vaikeasti kuulovammaisille, kuurosokeille ja puhevammaisille henkilöille. Tulkkipalvelua järjestetään viittomakielellä tai muilla uutta teknologiaa hyödyntävillä kommunikointitavoilla. Kuurosokeilla on oikeus 240 tulkintatuntiin ja muilla 120 tulkintatuntiin vuodessa. Tulkit toimivat pääosin free lance -pohjalta. Erilaisia tapoja organisoida tulkkivälitystoimintaa alueellisesti on myös kehitetty. Tulkkipalvelut vaihtelevat kunnittain. Palveluasuminen Palveluasumiseen kuuluu asunto ja asumiseen liittyvät palvelut, jotka mahdollistavat myös vaikeasti vammaisten henkilöiden normaalin ja itsenäisen asumisen. Palvelua järjestetään vaikeavammaiselle henkilölle, joka vammansa tai sairautensa vuoksi arkielämässään tarvitsee apua säännöllisesti tietyn ajan vuorokauden eri aikoina. Laitospalvelu puolestaan takaa jatkuvan hoidon ja huolenpidon vuorokauden kaikkina aikoina. Palveluasuminen voidaan järjestää omassa kodissa tuomalla sinne kotipalvelua ja -sairaanhoitoa sekä henkilökohtainen avustaja. Palveluasumista järjestetään myös tähän tarkoitukseen suunnitelluissa palvelutaloissa ja ryhmäkodeissa. Palvelun tarve vaihtelee ja siksi ne suunnitellaan yhteistyössä vammaisen henkilön kanssa. Vammainen henkilö maksaa vuokransa ja muut menonsa normaalisti. Vammaisuudesta aiheutuva lisäavun tarve on hänelle kuitenkin maksutonta. Asunnon muutostyöt ja asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet Vaikeavammaiselle henkilölle tulee korvata asunnon muutostöistä ja asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta aiheutuvat kulut. Muutostöiden tulee olla henkilön itsenäisen suoriutumisen kannalta välttämättömiä ja muutostarpeen johtua henkilön vammasta tai sairaudesta. Tavallisia muutostöitä ovat kylpyhuoneen ja keittiön muutostyöt, ovien leventäminen, kynnysten poistaminen ja luiskien rakentaminen. Myös muutostöiden suunnittelu ja esteiden poistaminen lähiympäristöstä korvataan. Asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita ovat erilaiset kiinteät nostolaitteet, turvahälytyslaitteet, hissit, tekstipuhelimet, kiinteästi asennettavat ympäristöhallintalaitteet ja induktiosilmukat. Jos ihminen tarvitsee kodinkoneita, kunta kustantaa puolet hankkimiskustannuksista tai luovuttaa koneen vammaiselle henkilölle maksutta käyttöön. Korvaus edellyttää, että väline on tarpeellinen henkilön vamman vuoksi. Henkilökohtainen avustaja Kunta voi harkintansa mukaan korvata vammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkakustannukset. Henkilökohtainen avustaja-järjestelmä on luotu mahdollistamaan vaikeavammaisen itsenäistä elämää. Sen avulla voidaan vähentää riippuvuutta omaisista ja välttää laitossijoituksia. Henkilökohtaista avustajaa tarvitaan avustamaan vammaista henkilöä kodin arkitilanteissa sekä kodin ulkopuolisissa toiminnoissa ja harrastuksissa. Tavoitteena on, että vammainen henkilö selviytyisi itsenäisesti myös työelämässä ja opiskelussa. Vammaiselle lapselle järjestetään tarvittaessa avustaja osana opetusta ja päivähoitoa. Henkilökohtainen avustaja on työsuhteessa vammaiseen henkilöön. Tästä syystä edellytetään, että vammainen henkilö tai hänen holhoojansa pystyy toimimaan työantajana ja täyttämään kaikki työnantajan velvollisuudet. Kunta voi lisäksi ohjata vammaista työnantajaa. Järjestelmän lähtökohtana on vähentää vammaisen henkilön riippuvuutta. Siksi on suotavaa, ettei lähiomainen toimi henkilökohtaisena avustajana. Poikkeustapauksissa perheenjäsenen palkkaaminen voi olla perusteltua. Sopeutumisvalmennus ja kuntoutusohjaus Sopeutumisvalmennus auttaa vammaista henkilöä elämään täysipainoista elämää vammansa kanssa. Sopeutumisvalmennusta järjestetään yleensä kurssimuotoisena internaattiopiskeluna. Myös säännöllisesti kokoontuvista ryhmistä on myönteisiä kokemuksia. Uusia virikkeitä sopeutumisvalmennukseen on syntynyt vertaistukitoiminnasta, jossa vammainen henkilö ohjaa ja tukee toista vammaista henkilöä. Sopeutumisvalmennuksella on hyvin konkreettisia tavoitteita, kuten itsenäisen asumisen oppiminen. Sopeutumisvalmennusta järjestetään myös vammaisten lasten perheille. Kuntoutusohjauksella ohjataan vammaista henkilöitä palvelujen piiriin. Kuntoutusohjaaja myös laatii yksilöllisiä palvelu- ja kuntoutussuunnitelmia yhdessä vammaisen henkilön ja muiden viranomaisten kanssa. Kuntoutusohjaajat toimivat pääosin terveydenhuollossa ja vammaisjärjestöissä. Kunnallinen sosiaalityö voidaan myös katsoa kuntoutusohjaukseksi silloin, kun on kyse henkilön palvelutarpeen tunnistamisesta ja palveluihin ohjaamisesta. Palvelusuunnitelma Vammaisen henkilön tarvitsemien palvelujen ja tukitoimien selvittämiseksi ja yhteensovittamiseksi kunnan viranomaiset laativat yhdessä vammaisen ja hänen huoltajansa tai omaistensa kanssa yksilöllisen palvelusuunnitelman. Lähtökohtana on asiakkaan palvelutarve. Palvelusuunnitelmalla parannetaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja vaikuttamismahdollisuuksia. Palvelusuunnitelmaa on yhteistyöväline, joka perustuu asiakkaan osallistumiseen ja eri viranomaisten kiinteään yhteistyöhön. Suunnitelma tarkistetaan määräajoin ja sille nimetään vastuuhenkilö, joka sovittaa palvelut yhteen ja kokoaa viranomaiset neuvotteluun. 5 Lapsen ja perheen palvelut Vammaisen lapsen syntyminen aiheuttaa useimmille perheille stressitilanteen. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt antavat vammaisen lapsen vanhemmille tukea ja tietoa vammaisuudesta mahdollisimman varhain, mieluiten jo synnytyssairaalassa. Lastenneuvolassa seurataan ja tuetaan säännöllisesti lapsen kehitystä ja kehitysviivästymät pyritään toteamaan mahdollisimman varhain. Tarvittaessa vanhempia ohjataan jatkotutkimuksiin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalvelujen piiriin. Vammaisen lapsen ja perheen lääkinnällinen, kasvatuksellinen ja sosiaalinen kuntoutus käynnistetään välittömästi, kun vamma, sairaus tai kehitysviivästymä on todettu. Suomessa vanhemmilla on oikeus saada kunnan järjestämä päiväkoti- tai perhepäivähoitopaikka alle kouluikäiselle lapselleen. Vammaisen lapsen kohdalla pyritään löytämään paras päivähoitomuoto. Joillekin lapsille sopii kodinomainen perhepäivähoito, toisille taas päiväkoti. Päivähoidossa vammainen lapsi ensisijaisesti integroidaan muiden lasten kanssa samaan ryhmään. Päivähoitoa voidaan myös järjestää erityisryhmissä. Vanhemmille voidaan myös maksaa yksityisen hoidon tukea, mikäli vanhemmat valitsevat yksityisen hoidon lapselleen. Jos vanhemmat taas haluavat hoitaa alle 3-vuotiaan lapsensa kotona, heille maksetaan kotihoidon tukea. Tietyin edellytyksin kotihoidon tukea voidaan maksaa myös tätä vanhemmasta lapsesta. Päivähoidosta vanhemmat maksavat perheen kokoon ja tulojen mukaisen maksun. Erityispalvelut, kuten lapsen avustaja päivähoidossa, kuntoutus- ja apuvälinepalvelut ovat maksuttomia. Koulussa vammaisen lapsen oppimista ja kehitystä sekä vanhempia tukee koulun oppilashuoltotiimi. Oppilashuoltotiimiin kuuluu kouluterveydenhoitaja, erityisopettaja, koulukuraattori ja koulu- psykologi sekä tarvittaessa lääkäri ja puheterapeutti. Lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista vastaa terveydenhuolto. Vaikeavammaisilla lapsilla on oikeus Kansaneläkelaitoksen lääkinnälliseen kuntoutukseen. Sopeutumisvalmennusta vammaisille lapsille ja heidän perheilleen järjestävät kunnat, Kansaneläkelaitos ja vammaisjärjestöt. Kansaneläkelaitokselta sairaan tai vammaisen lapsen vanhemmat voivat hakea erilaisia taloudellisia etuisuuksia. Tärkeimmät ovat lapsen hoitotuki ja erityishoitoraha. Hoitotukea maksetaan vanhemmille, mikäli lapsen hoidossa on vähintään puolen vuoden ajan ollut erityistä hoidollista tai taloudellista rasitusta. Erityishoitoraha korvaa vanhempien ansionmenetyksen siltä ajalta, kun vanhemmat ovat hoitamassa tai käyttämässä lastaan sairaalassa tai poliklinikalla. Vammaiselle lapselle ja hänen perheelleen on tarjolla runsaasti eri tahojen tuottamia palveluja. Vanhemmat eivät aina tiedä, mihin palveluihin ja etuisuuksiin heillä on oikeus. Viranomaiset laativat yhdessä lapsen huoltajien kanssa palvelusuunnitelman, johon kootaan kaikki lapsen tarvitsemat palvelut ja etuisuudet. Vastuuhenkilö toimii yhteyshenkilönä perheen ja eri viranomaisten välillä. 6 Lasten opetus ja koulutus Vammaisilla lapsilla ja nuorilla on oikeus osallistua kaikkeen opetukseen muiden ikätovereittensa tavoin. Vammaiset lapset käyvät usein peruskoulua muiden lasten kanssa. Heille järjestetään tarvittaessa erityis- tai tukiopetusta. Osa vammaisista lapsista saa opetusta erityisluokassa, joka on tavallisessa koulussa. Osa taas käy erityiskoulua, jossa käytetään esim. viittomakieltä. Viittomakielellä on Suomessa opetuskielen asema. Vuodesta 1999 alkaen viittomakieltä voidaan opettaa äidinkielenä peruskoulun lisäksi myös lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Vammaisten lasten oppivelvollisuus on muita vuotta pidempi ja kestää 11 vuotta. Kunnalla on velvollisuus järjestää pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä oleville lapsille vuoden tai kahden mittainen esiopetusjakso. Pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvat kehitysvammaiset, kuulo- ja näkövammaiset, vaikeasti liikuntavammaiset sekä vaikeasta sairaudesta kärsivät lapset. Näillä lapsilla on oikeus käydä kunnan peruskoulua tai saada muulla tavoin opetusta. Vammaisella oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetus- ja oppilashuoltopalvelut, apuvälineet sekä erityisopetuksen tukipalvelut, kuten opetuksen yhteydessä annettava kuntoutus. Myös ammatillisessa oppilaitoksessa tai lukiossa opiskeleva voi saada itselleen avustajan. Vaikeavammaisten lasten koulukuljetukset ovat maksuttomia. 7 Vammainen työssä Vammais- ja työvoimapolitiikan tavoitteena on integroida vammaisia työntekijöitä avoimille työnmarkkinoille. Vuonna 1997 hyväksytty työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelma sisältää konkreettisia toimenpiteitä vammaisten henkilöiden työhön pääsyn edistämiseksi. Työhallinnolla, sosiaali- ja terveydenhuollolla, Kansaneläkelaitoksella ja vakuutuslaitoksilla on omat tehtävänsä. Haasteena on yhdistää kuntoutus-, koulutus-, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä työllistämistoimenpiteet tukemaan paremmin vammaisen työllistymistä. Se vaatii eri viranomaisten tiiviimpää yhteistyötä sekä vammaisen henkilön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistamista. Myös asenteet vammaisia työntekijöitä kohtaan tulisi saada nykyistä myönteisemmiksi. Työntekijän tai -hakijan syrjiminen on mm. terveydentilan perusteella kielletty työpaikkailmoituksessa, työntekijää valittaessa tai työnteossa. Työhallinto järjestää ammatillisen kuntoutuksen palveluja 120 työvoimatoimistossa ympäri maata. Vajaakuntoisilla asiakkailla on mahdollisuus saada ammatinvalinnanohjausta, työhönsijoittumiseen ja koulutukseen liittyvää ohjausta, työvoimakoulutusta sekä osallistua työ- ja koulutuskokeiluihin työpaikoilla ja ammattioppilaitoksissa. Vajaakuntoisille henkilöille voidaan ammatillisena kuntoutuksena järjestää erilaisia terveydentilaa ja soveltuvuutta koskevia tutkimuksia. Työnantajalle voidaan maksaa korvausta vajaakuntoisen henkilön työhönsijoituksen tai työssä pysymisen turvaamiseksi. Työolosuhteiden järjestelytukea maksetaan työnantajalle, jotta työpaikan ympäristö voitaisiin muuttaa vammaiselle ihmiselle soveltuvaksi. Jos kyseessä on vaikeavammainen työntekijä, hänen työssä selviytymisensä tukemiseksi voidaan korvat toisen työntekijän antama apu työpaikalla enintään kahden vuoden ajan . Työolosuhteiden järjestelytuella vammainen työntekijä voi myös ostaa työtovereiltaan avustuspalveluita. Työkokeilun tarkoituksena on kuuden kuukauden aikana tutustuttaa vammainen ihminen työelämään. Kokeilussa työnantaja ei maksa vammaiselle työnhakijalle palkkaa, vaan työssäkäyvä saa joko työvoimahallinnolta tai Kansaneläkelaitokselta korvauksen. Samalla työpaikalla voidaan järjestää työkokeiluja enintään kuuden kuukauden ajan. 8 Harrastukset ja vapaa-aika Vammaiset henkilöt osallistuvat osittain kaikille tarkoitettuihin vapaa-ajan toimintoihin ja harrastuksiin, osittain erityisesti vammaisille henkilöille suunnattuun toimintaan. Vammaisille henkilöille suunnattua vapaa-ajan toimintaa järjestävät sekä julkiset viranomaiset että vammaisjärjestöt. Opetusministeriö tukee kulttuuri- ja liikuntatoimintaa taloudellisesti. Vammaisjärjestöt saavat merkittävän tuen Raha-automaattiyhdistykseltä. Suomessa on tällä hetkellä n. 200 000 eri tavalla vammaista, pitkäaikaissairasta tai ikääntynyttä henkilöä mukana ohjatussa liikuntatoiminnassa. Keskeiset liikunnan järjestäjät ovat kuntien liikuntatoimi, vammais- ja erityisliikuntajärjestöt sekä sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavat laitokset. Näiden lisäksi kouluissa järjestetään soveltavaa liikunnanopetusta vammaisille ja pitkäaikaissairaille oppilaille. Erityisryhmien liikuntatoiminnassa työskentelee noin 300 päätoimista liikunnanohjaajaa. Kuntien järjestämään erityisryhmien liikuntaan osallistuu noin 50 000 liikunnanharrastajaa. Tämän lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksissa, esim. kuntoutuslaitoksissa, psykiatrisissa sairaaloissa, kehitysvammahuollossa ja päihdehuollossa liikuntatoimintaan osallistuu laitoksissa vuosittain noin 40 000 vammaista tai pitkäaikaissairasta kansalaista. Suurimpia erityisliikuntatoimintaan osallistuvia ryhmiä ovat liikunta-, aisti- ja kehitysvammaiset sekä keuhko- ja hengityselinsairaat. Vammaisten kilpa- ja huippu-urheilutoiminnasta vastaa Suomen Paranolympiayhdistys. Koulujen erityisliikuntakasvatus tapahtuu pääosin integraatioperiaatteen mukaisesti, mutta Suomessa on myös noin 20 erityiskoulua liikunta- ja aistivammaisille lapsille ja nuorille. Koulujen erityisliikunnanopetuksen ohella noin 4 000 vammaista lasta tai nuorta osallistuu vammaisliikuntajärjestöjen nuorisoliikuntaan. 9 Liikkumismahdollisuudet ja tiedonsaanti Viime vuosina rakennusten ja liikenteen suunnittelussa on edetty kohti rakennettua ympäristöä, jossa kaikki ihmiset voisivat selviytyä omatoimisesti. Yhä useammat arkkitehdit, liikennesuunnittelijat ja rakennuttajat ymmärtävät, että hissittömät talot, ahtaat autot ja junat sekä saavuttamattomat palvelut, kuuluvat menneisyyteen. Nykyaikainen tekniikka antaa tähän myös hyvät mahdollisuudet. Myönteisen kehityksen turvaamiseen tarvitaan vammaisjärjestöjen ja viranomaisten jatkuvaa valppautta, sillä suomalainen yhteiskunta ei vieläkään ole avoin kaikille ihmisille. Rakennettu ympäristö Liikkumista estävät portaat tai liian pienet hissit tai hissien puuttuminen, hygieniatilojen ahtaus, korkeat kynnykset ja kapeat ovet. Rakennuksen tulee soveltua myös lapsille, vanhuksille ja vammaisille. Julkinen liikenne Liikennepolitiikan tavoitteena on kaikille soveltuva julkinen liikenne. Liikennevälineiden esteettömyyttä ei yhteiskunnan toimesta ohjailla lainsäädännöllä. Liikenneministeriö pyrkii ohjaamaan liikenteen saavutettavuutta tutkimuksen, tiedottamisen ja eri toimijoiden yhteistyön kautta. Valtionrautateiden tietoisuus vammaisten matkustajien tarpeista on lisääntynyt. Uudessa kalustossa vammaisten matkustajien tarpeet on otettu huomioon. Mutta suuri osa käytössä olevista junavaunuista on edelleen korkeaa ja ahdasta. Osa vanhoista vaunuista on korjattu toimivammaksi. Junakalusto on käytössä kauan, joten ongelmatkin ovat olemassa vuosia. Linja-autot ovat ainoa kulkuväline suurimmassa osassa harvaan asuttua maata ja autoja käytetään pitkään. Pitkän matkan linja-autoista vain pieni osa sellaisia, että vanhukset ja vammaiset voivat niitä käyttää. Saavutettavuuden kehittäminen on suuri haaste linja-autoliikenteessä. Paikallisliikenteessä on viime vuosina otettu käyttöön matalalattiakalustoa. Pääkaupunkiseudulla on päätetty, että uudet autot ja raitiovanut ovat sellaisia, että myös liikuntaesteiset voivat niitä käyttää. Ns. tilatakseja on varsinkin maaseudulla ja ne hoitavat osin julkista liikennettä. Osa autoista on varustettu nostolaittein. Lisäksi käytössä on ns. invataksikalusto, joka on asianmukaisesti varustettu pyörätuolilla liikkuvien matkustajien kuljettamiseen. Invataksit ovat vaikeavammaisten ihmisten tärkeä liikkumismuoto Suomessa. Kuljetuspäätöksen saaneiden matkustajien kotikunta osallistuu taksimatkan kustannukseen siten, että asiakas maksaa julkisen liikenteen maksun. Pitkien etäisyyksien vuoksi oma auto on monille tärkein liikkumisväline. Vaikeavammaiset henkilöt voivat saada avustusta auton hankintakustannuksiin sekä vamman vuoksi autoon tarvittaviin muutostöihin. Lentoliikenne on yleisesti ottaen toiminut vammaisten matkustajien kannalta hyvin. Kilpailun vapautuminen on tuonut kotimaan reiteille entistä pienempiä koneita, joihin pyörätuoli ei mahdu. Kotimaan lentoliikenteen palvelukyky onkin viime aikoina heikentynyt. Vapaa-aikanaan suomalaisten matkustavat mielellään naapurimaihin laivalla. Laivat ovat yleiseensä nykyaikaisia ja vanhukset ja vammaiset pääsevät niihin melko hyvin. Terminaalit ja matkustajapalvelut ovat matkustamisen tärkeitä osatekijöitä. Monet terminaalirakennukset ovat vanhoja ja etäällä toisistaan, joten matkustaminen on hankalaa. Informaation saatavuuden ja henkilökohtaisen palvelun epävarmuus ovat vammaisten henkilöiden matkustamiseen liittyviä pulmakohtia.

SJÄLV - ÖVERLEVANDE - UTMANINGAR I FUNKTIONSPOLITIK ______________________________________ 2 Handikappservice och särskild omsorg för utvecklingsstörda Transporttjänster Kommunen ordnar färdtjänst för en person med en grav funktionsnedsättning för arbete, studier, näringsliv, social delaktighet och rekreation om han eller hon har särskilda rörelsesvårigheter och inte kan använda kollektivtrafiken på grund av sin funktionsnedsättning. Personen kan även åtföljas vid behov. Utöver arbets- och studieresor kan han göra minst 18 resor i månaden i sin egen eller närliggande kommun. Transport sker huvudsakligen med taxi; kollektivtrafik och servicelinjer blir också allt vanligare. Kunden betalar samma avgift för transport som för kollektivtrafik. Tolktjänster Kommunen tillhandahåller en kostnadsfri tolktjänst för döva, hörselskadade och talskadade. Tolktjänsten tillhandahålls på teckenspråk eller andra kommunikationsmedel med ny teknik. Dövblinda har rätt till 240 timmars tolkning och andra till 120 timmars tolkning per år. Tolkar arbetar huvudsakligen på frilansbasis.Olika sätt att organisera tolktjänster regionalt har också utvecklats. Tolktjänsterna varierar från kommun till kommun. Servicebostäder Tjänsteboende omfattar boende och boendenära tjänster som även möjliggör för personer med grava funktionsnedsättningar att leva normalt och självständigt. Tjänsten ges till en person med en grav funktionsnedsättning som på grund av sin skada eller sjukdom behöver hjälp regelbundet i sitt dagliga liv vissa tider på dygnet. Anläggningsservicen å sin sida garanterar kontinuerlig vård och underhåll under alla tider på dygnet. Serviceboende kan ordnas i den egna bostaden genom att ta med hemservice och sjukvård samt personlig assistent. Servicebostäder tillhandahålls även i servicehus och gruppbostäder avsedda för detta ändamål. Behovet av tjänsten varierar och därför utformas de i samarbete med en person med funktionsnedsättning. En person med funktionsnedsättning betalar normalt sin hyra och andra utgifter. Behovet av ytterligare hjälp på grund av funktionsnedsättning är dock kostnadsfritt för honom. Renoveringsarbeten på lägenheten samt redskap och utrustning som hör till lägenheten En person med en gravt handikappad ska få ersättning för kostnader för ombyggnad av bostaden och anskaffning av de redskap och utrustning som hör till bostaden.Modifieringar ska vara nödvändiga för personens självständiga prestation och behovet av modifieringar ska bero på personens skada eller sjukdom. Vanliga ändringar inkluderar badrums- och köksändringar, bredda dörrar, ta bort trösklar och bygga ramper. Även planering av förändringar och undanröjande av hinder i omedelbar närhet kommer att ersättas. Utrustningen och anordningarna som ingår i lägenheten är bland annat olika fasta lyftanordningar, trygghetslarmanordningar, hissar, texttelefoner, fasta miljöstyrningsanordningar och induktionsslingor. Om en person behöver hushållsapparater betalar kommunen hälften av anskaffningskostnaderna eller lämnar över apparaten till en handikappad utan kostnad. Ersättning kräver att instrumentet är nödvändigt på grund av en persons skada. Personlig assistent Kommunen får efter eget gottfinnande ersätta en funktionshindrad för lönekostnader för personlig assistent. Det personliga assistentsystemet har skapats för att gravt funktionshindrade ska kunna leva självständigt. Det kan bidra till att minska beroendet av anhöriga och undvika institutionella investeringar.En personlig assistent behövs för att bistå en person med funktionsnedsättning i vardagliga situationer i hemmet samt i aktiviteter och fritidsintressen utanför hemmet. Syftet är att en person med funktionsnedsättning ska klara sig självständigt i arbetsliv och studier. Vid behov ordnas en assistent för det funktionshindrade barnet som en del av undervisning och dagvård. En personlig assistent är anställd av en person med funktionsnedsättning. Av denna anledning krävs att den funktionshindrade eller dennes vårdnadshavare kan fungera som arbetsgivare och fullgöra alla arbetsgivarens skyldigheter. Kommunen kan också vägleda en handikappad arbetsgivare. Systemets utgångspunkt är att minska beroendet för en person med funktionsnedsättning. Det är därför önskvärt att en närstående inte fungerar som personlig assistent. I undantagsfall kan det vara motiverat att anlita en familjemedlem. Anpassningscoachning och rehabiliteringshandledning Adaptiv coaching hjälper en person med funktionsnedsättning att leva ett helt liv med sin funktionsnedsättning. Anpassningscoachningen är vanligtvis organiserad som en internatskola av kurstyp. Det finns också positiva erfarenheter av grupper som träffas regelbundet.Nya stimulanser för anpassningscoaching har vuxit fram från kamratstödjande verksamhet, där en person med funktionsnedsättning vägleder och stöttar en annan person med funktionsnedsättning. Adaptiv coachning har väldigt konkreta mål, som att lära sig leva självständigt. Anpassningscoaching ges även för familjer till barn med funktionsnedsättning. Rehabiliteringsvägledning vägleder personer med funktionsnedsättning till tjänster. Rehabiliteringsinstruktören upprättar även individuella service- och rehabiliteringsplaner tillsammans med den funktionshindrade och andra myndigheter. Rehabiliteringsvägledare arbetar främst inom hälso- och sjukvård och handikapporganisationer. Kommunalt socialt arbete kan också betraktas som rehabiliteringsvägledning när det gäller att identifiera en persons behov av service och remittera till service. Serviceplan För att identifiera och samordna de tjänster och stödåtgärder som en funktionshindrad behöver, upprättar de kommunala myndigheterna tillsammans med den funktionshindrade och dennes vårdnadshavare eller anhöriga en individuell serviceplan. Utgångspunkten är kundens behov av service. Serviceplanen förbättrar kundens rätt till självbestämmande och inflytande. Serviceplanen är ett samarbetsverktyg som bygger på kundens medverkan och nära samarbete mellan olika myndigheter.Planen kommer att ses över med jämna mellanrum och en ansvarig utses för att samordna tjänsterna och samla myndigheterna för samråd. 5 Barn- och familjetjänster Födelsen av ett barn med funktionsnedsättning försätter de flesta familjer i en stressig situation. Social- och hälsovårdspersonal ger föräldrar med ett funktionshindrat barn stöd och information om funktionsnedsättningen så tidigt som möjligt, gärna på förlossningssjukhuset. Barnhälsomottagningen följer och stödjer regelbundet barnets utveckling och försöker identifiera utvecklingsförseningar så tidigt som möjligt. Vid behov remitteras föräldrar för vidare studier och särskild social- och hälsovård. Den medicinska, pedagogiska och sociala rehabiliteringen av ett funktionshindrat barn och familj ska inledas så snart funktionsnedsättningen, sjukdomen eller utvecklingsförsening har diagnostiserats. I Finland har föräldrar rätt att få en dagis- eller familjedaghemsplats för ett barn under skolåldern som kommunen ordnar. När det gäller ett handikappat barn är syftet att hitta den bästa dagvårdsformen. För vissa barn passar hemförlagd familjedaghem, för andra passar det för dagis. I daghem är ett barn med funktionsnedsättning i första hand integrerat i samma grupp som andra barn.Dagvård kan även ordnas i särskilda grupper. Föräldrar kan även få privat vårdbidrag om föräldrar väljer privat vård för sitt barn. Om föräldrar däremot vill ta hand om sina barn under 3 år i hemmet får de hemvårdsbidrag. Under vissa förutsättningar kan hemvårdsbidrag utgå även för detta äldre barn. För daghem betalar föräldrar en avgift baserad på familjens storlek och inkomst. Särskilda tjänster som barnomsorg, rehabilitering och hjälptjänster är kostnadsfria. I skolan stöds lärande och utveckling för ett barn med funktionsnedsättning och föräldrarna av skolans elevvårdsteam. I elevvårdsteamet ingår en skolsköterska, en specialpedagog, en skolkurator och en skolpsykolog samt en läkare och en logoped vid behov. Medicinska rehabiliteringstjänster tillhandahålls av hälso- och sjukvården. Barn med grava funktionsnedsättningar har rätt till medicinsk rehabilitering från Folkpensionsanstalten. Anpassningsutbildning för funktionshindrade barn och deras familjer anordnas av kommuner, Folkpensionsanstalten och handikapporganisationer. Föräldrar till ett sjukt eller handikappat barn kan ansöka om olika ekonomiska förmåner från Folkpensionsanstalten. De viktigaste är vårdnadsbidrag och särskilt vårdbidrag.Vårdbidrag betalas ut till föräldrar om barnet varit i särskild vård eller ekonomisk belastning i minst sex månader. Det särskilda vårdbidraget ersätter föräldrar för inkomstbortfall medan föräldrarna vårdar eller använder sitt barn på sjukhus eller poliklinik. Det finns många tjänster tillgängliga för ett barn med funktionsnedsättning och hans eller hennes familj. Föräldrar vet inte alltid vilka tjänster och förmåner de har rätt till. Myndigheterna gör tillsammans med barnets vårdnadshavare en serviceplan som samlar alla de tjänster och förmåner barnet behöver. Den ansvarige fungerar som en länk mellan familjen och de olika myndigheterna. 6 Undervisa och utbilda barn Barn och unga med funktionsnedsättning har rätt att delta i all utbildning på samma sätt som sina kamrater. Barn med funktionsnedsättning går ofta i grundskolan tillsammans med andra barn. Vid behov ges särskild eller stödjande utbildning för dem. Vissa barn med funktionsnedsättning får undervisning i en specialklass som går i en vanlig skola. En del går i en särskola som använder till exempel teckenspråk. Teckenspråket har status som undervisningsspråk i Finland. Sedan 1999 har teckenspråk lärts ut som modersmål inte bara i grundskolan utan även i gymnasieskolor och yrkesskolor.Den obligatoriska utbildningen för barn med funktionsnedsättning är längre än hos andra och varar i 11 år. Kommunen har en skyldighet att anordna en förskoletid på ett eller två år för barn under förlängd skolplikt. Den utökade obligatoriska utbildningen omfattar barn med utvecklingsstörning, hörsel- och synnedsättning, personer med grava rörelsehinder och barn med svåra sjukdomar. Dessa barn har rätt att gå i grundskolan i kommunen eller få utbildning på annat sätt. En elev med funktionsnedsättning har rätt att kostnadsfritt få de tolk- och assistanstjänster som krävs för deltagande i undervisning, annan undervisning och elevvård, hjälpmedel och stödtjänster för specialpedagogik, såsom rehabilitering i samband med undervisning. En elev på en yrkesskola eller gymnasieskola kan också få en assistent. Skolskjuts för barn med grava funktionshinder är avgiftsfri. 7 Funktionshindrad i arbetet Syftet med handikapp- och arbetsmarknadspolitiken är att integrera funktionshindrade arbetstagare på den öppna arbetsmarknaden. Handlingsplanen för sysselsättning som antogs 1997 innehåller konkreta åtgärder för att främja tillgången till sysselsättning för personer med funktionsnedsättning.Arbetsförvaltningen, social- och hälsovården, Folkpensionsanstalten och försäkringsanstalterna har sina egna uppgifter. Utmaningen är att kombinera rehabilitering, utbildning, social- och hälsovård och sysselsättningsåtgärder för att bättre stödja sysselsättningen av personer med funktionsnedsättning. Det kräver ett närmare samarbete mellan olika myndigheter och en förstärkning av funktionshindrades delaktighet och inflytande. Attityder till funktionshindrade arbetstagare bör också göras mer positiva. Diskriminering av en anställd eller sökande är t.ex. förbjudet på grund av hälsotillstånd i en platsannons, vid val av anställd eller i anställning. Arbetsförvaltningen tillhandahåller yrkesinriktad rehabilitering på 120 arbetsförmedlingar runt om i landet. Klienter med funktionsnedsättning har möjlighet att få karriärvägledning, vägledning relaterad till anställning och utbildning, arbetskraftsutbildning samt att delta i arbets- och utbildningsprövningar på arbetsplatsen och i yrkesskolor. Olika hälso- och friskvårdsstudier kan genomföras som yrkesinriktad rehabilitering för personer med funktionsnedsättning.Ersättning kan lämnas till arbetsgivaren för att säkerställa anställning eller bibehållande av en funktionshindrad person. Stöd för organisation av arbetsförhållandena utgår till arbetsgivaren för att göra arbetsplatsmiljön lämplig för en person med funktionsnedsättning. När det gäller en gravt handikappad arbetstagare kan assistans som tillhandahålls på arbetsplatsen av en annan arbetstagare ersättas i högst två år för att stödja dennes överlevnad. Med hjälp av att ordna arbetsvillkor kan en anställd med funktionsnedsättning också köpa assistanstjänster av sina kollegor. Syftet med arbetsförsöket är att introducera en funktionshindrad person i arbetslivet under en sexmånadersperiod. I försöket betalar arbetsgivaren inte lön till den funktionshindrade arbetssökanden utan arbetstagaren får ersättning från antingen arbetsförvaltningen eller Folkpensionsanstalten. Arbetsprövning kan hållas på samma arbetsplats i högst sex månader. 8 Hobby och fritid Personer med funktionsnedsättning deltar dels i fritidsaktiviteter och fritidsintressen för alla, dels i aktiviteter som riktar sig specifikt till personer med funktionsnedsättning. Fritidsaktiviteter för personer med funktionsnedsättning anordnas av både myndigheter och handikapporganisationer.Undervisningsministeriet stöder ekonomiskt kultur- och idrottsverksamhet. Handikapporganisationer får betydande stöd från Spelautomatföreningen. I Finland finns för närvarande cirka 200 000 personer med olika funktionsnedsättningar, långvariga sjukdomar eller äldre som deltar i övervakad fysisk aktivitet. Huvudarrangörerna av idrotten är den kommunala idrottsavdelningen, handikapp- och specialidrottsorganisationer samt institutioner som tillhandahåller social- och hälsovård. Utöver dessa tillhandahåller skolor tillämpad idrott för elever med funktionshinder och långsiktiga. Cirka 300 heltidsanställda idrottsinstruktörer arbetar i specialgruppers idrottsverksamhet. Cirka 50 000 idrottsintresserade deltar i de idrotter som anordnas av särskilda grupper. På social- och hälsovårdsanstalter, såsom rehabiliteringsanstalter, psykiatriska sjukhus, utvecklingshandikappvård och missbruksvård, deltar dessutom årligen cirka 40 000 funktionshindrade eller kroniskt sjuka medborgare i fysisk aktivitet på institutioner. De största grupperna som deltar i särskilda idrottsaktiviteter är de med fysiska, sensoriska och utvecklingsstörningar samt de med lung- och luftvägssjukdomar. Finlands paralympiska förbund ansvarar för kapplöpning och toppidrottsaktiviteter för funktionshindrade.Skolornas säridrott sker i huvudsak enligt integrationsprincipen, men det finns också ett 20-tal specialskolor för barn och unga med fysiska och sensoriska funktionsnedsättningar i Finland. Utöver specialidrott i skolan deltar cirka 4 000 barn eller unga med funktionsnedsättning i ungdomsidrott för handikapporganisationer. 9 Rörlighet och tillgång till information De senaste åren har utformningen av byggnader och transporter gått mot en byggd miljö där alla människor kan överleva på egen hand. Allt fler arkitekter, trafikplanerare och byggare inser att hus utan hissar, trånga bilar och tåg och otillgänglig service är ett minne blott. Modern teknik ger också goda möjligheter till detta. Fortsatt vaksamhet av handikapporganisationer och myndigheter behövs för att säkerställa en positiv utveckling, eftersom det finländska samhället fortfarande inte är öppet för alla människor. Uppbyggd omgivning Trappor eller hissar som är för små eller saknar hissar, trånga toaletter, höga trösklar och smala dörrar. Byggnaden ska även vara lämplig för barn, äldre och funktionshindrade. Kollektivtrafik Målet för transportpolitiken är kollektivtrafik för alla.Tillgängligheten till transportmedel är inte reglerad av samhället. Transportministeriet strävar efter att vägleda transporternas tillgänglighet genom forskning, information och samarbete mellan olika aktörer. Statens järnvägar har blivit mer medvetna om behoven hos resenärer med funktionshinder. Den nya flottan tar hänsyn till funktionshindrade passagerares behov. Men mycket av tågvagnen som används är fortfarande hög och trång. Några av de gamla vagnarna har reparerats för att bli mer funktionella. Den rullande materielen har varit i bruk länge, så problemen har funnits i flera år. Bussar är det enda transportmedlet i de flesta glesbefolkade länder och bilar används under lång tid. Endast en liten del av långväga bussar är tillgängliga för äldre och funktionshindrade. Att förbättra tillgängligheten är en stor utmaning inom busstransporter. Låggolvsutrustning har introducerats i lokaltrafiken de senaste åren. I huvudstadsregionen har man beslutat att de nya bilarna och spårvagnarna ska vara sådana att de kan användas även av rörelsehindrade. De så kallade abonnenterna finns främst på landsbygden och de sköter delvis kollektivtrafiken. Vissa bilar är utrustade med lyftutrustning. Därtill kommer den s.khandikappad taxiutrustning lämpligt utrustad för att transportera rullstolsburna. Handikapptaxi är en viktig form av rörlighet för personer med svåra funktionshinder i Finland. Hemkommunen för de resenärer som har fått transportbeslutet bidrar till kostnaden för taxiresan genom att betala kollektivtrafikavgiften. På grund av de långa avstånden är den egna bilen det viktigaste transportmedlet för många. Personer med grava funktionsnedsättningar kan få bidrag för köp av bil och för nödvändiga ändringar av bilen på grund av skadan. Flygtrafiken har generellt sett fungerat bra för passagerare med funktionshinder. Avregleringen av konkurrensen har medfört ännu mindre maskiner på inrikeslinjer som inte kan ta emot en rullstol. Den inhemska flygtransportens servicekapacitet har faktiskt försvagats på senare tid. På fritiden reser finländarna gärna till grannländerna med båt. Fartygen är generellt sett moderna och är ganska tillgängliga för äldre och funktionshindrade. Terminaler och passagerartjänster är viktiga komponenter i resandet. Många terminalbyggnader är gamla och långt ifrån varandra, vilket gör resor obekvämt. Osäkerhet om tillgång till information och personlig service är dilemman som rör resor för personer med funktionsnedsättning.